Grreit! Maailman surkeimmin menneen koeviikon kunniaksi saanen esitellä seuraavan osan. Toivokaamme että pääsen seuraavasta ruotsin kurssista läpi! :D

Seuraavana aamuna Eric kömpi ylös vuoteestaan. Tänään olisi hänen ensimmäinen päivänsä Sedonan (naapurusto, jossa Stermanit asuvat) työtätekevänä kansalaisena.

Kello yhdeksän aikaan tieltä alkoi kuulua iloista viheltelyä. Räikeästi pukeutunut lehdenjakaja oli suorittamassa aamuisia työtehtäviään. Eric tiesi, että jokaisen itseään kunnioittavan legacyn aloittajan piti tutustua ainakin yhteen lehdenjakajaan, joten hän kiirehti sanomaan käsipäiväätä Jihoon Johnson nimiselle pojalle.

Sitten tulikin jo aika astua lian peittämään kimppakyytiin.

Kuski oli kyllä sievääkin sievempi, mutta jostain syystä neito ei avannut suutansa matkan aikana, eikä Eric saanut edes tietoonsa neitokaisen nimeä.

Ylennys! Herra ei tosin näytä siitä liialti iloitsevan.
Pienen tilille oli rapsahtanut melkeinpä 1000 simeleonia, jotka Eric häikäilemättä käytti pariin lisä seinään. Kohta hän saisi itselleen rakennetuksi makuuhuoneen!

Ylennyksen kunniaksi Eric päätti tutkiskella Stadin ravintolatarjontaa ja päätyi pieneen kuppilaan, joka oli sisustettu 50-luvun hurmaavilla väreillä.

Biljardi näytti sujuvan hyvin pimeässä ja tyhjässä ravintolassa.

Kun väkeä oli alkanut virrata sisään alkoi tämä hurmaava vanha rouvashenkilö jututtamaan sankariamme.
"Oletpas sinä hauska nuorimies, pistäydy joku päivä kahvilla kertomassa lisää seikkailuistasi", Mariaksi esittäytynyt mummeli rohkaisi.

"Täällähän on jo aika paljon väkeä. Löytyisiköhän täältä minulle morsianta?" mietiskeli Eric tutkaillen huonetta tarkasti.

Jostain ihmeensyystä Eric ajatteli harmaantuneen vanhuksen olevan kuumaa kamaa.
Minä päätin ettei Ericin kannata tutustua mummoon yhtään lähemmin. :D Stermanit eivät tahdo sukunsa keskeytyvän kuitenkaan jo ensimmäisen sukupolven kohdalla.
(Stermanin nimessä on se huonopuoli että meinaan kokoajan kirjoittaa Sternman. Nojoo, eikai siinä mitään, olisihan se ihan siistiä jos sukunimenä olisi Ahterimies. :DD)

Koska herra oli Stadiin saakka vaivautunut, päätti hän jäädä sinne nauttimaan illallista.

Ruokatavat tosin loistivat poissaolollaan.

Tarjoilijatkin lopettivat työnsä ja jäivät naureskelemaan sottapyttymme pöydän viereen. (Eikä Ericin luonne ole edes kauhean sotkuinen!)

Epäkohteliaasta palvelusta suivaantunut Eric päätti lähteä kotiin. Tänne hän ei tulisi enää ikinä!

Seuraavina päivinä Eric sai kokea kuinka rankkaa arki on. Kokoajan piti olla täyttämässä susien kaivamia kuoppia…

…petaamassa sänkyä…

…tai putsaamassa vessanpönttöä.

"Tämä on rankempaa kuin luulin! Rahastakin on pulaa kokoajan, enkä ole saanut laskujakaan maksettua", Eric avautui päiväkirjalleen.

Unelmien neidostakaan ei ollut kuulunut mitään. Tämä herra tosin käveli usein Stermanien pihan ohitse, mutta Ericin avatessa keskustelua hän tyytyi vain haukottelemaan karkeasti.

Vesisota näytti kuitenkin vieraalle kelpaavan ja hänestä ja Ericistä tuli ystävät.

Tämä neito tutustui myös läheisesti mieheemme. Hän esittäytyi Allyniksi. Vaikka nainen oli kaunis, ei Eric tuntenut erityistä vetoa häneen. "Ne ovat nuo vaatteet", Eric pohti mielessään, "vain isoäitini käyttäisi tuollaisia vaatteita."

Tyylitajuton tai ei, Allyn, BJ ja Eric viettivät useita iltoja keskenään jutellen kaikesta taivaan ja maan päällä Stermanien terassilla.

Työtkin alkoivat luistaa. Eric oli ansainnut jo toisenkin ylennyksen ja työskenteli nyt Huijarina, jonka ansiosta hän tienasi 490 simeleonia päivässä.

Hän sai vihdoin ja viimein maksettua ison laskupinon, joka oli lojunut pihalla useita päiviä.

Television puute alkoi kuitenkin näkyä ylellisyyksiin tottuneessa pojassamme. Hädän tullen kelpasi vanha sanomalehtikin leikkikaluksi.

Niinpä armollisesti päätin ostaa perheelle television. Eric ei tosin näytä kauhean innostuneelta.
Huomatkaa myös PUHELIN! Vihdoin Eric pystyi soittamaan ystävilleen ja kutsumaan heitä kylään.

Mitä tämä on? Eric oli innoissaan ensimmäisestä puhelustaan. Mutta kuka onkaan linjan toisessa päässä?
Salaperäinen Uma Carr soitti Ericille jutellakseen mukavia, vaikkei pari ole ikinä nähnyt toisiaan!
Nainen näytti kuitenkin olevan viihdyttävää juttu seuraa, sillä aika lensi kuin siivillä heidän jutustellessa.

Tämän seurauksena paahdetut leivonnaiset paahtuivat hieman liikaa ja sytyttivät koko hellan tuleen!
Eric ei ollut tyhmyyksissään muistanut ostaa keittiöön palohälytintä, joten alkoi pelastaa keittiötä omin avuin.

Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut ja Eric ehti töihin ajoissa.

Mysteerinen Uma soitti Ericille seuraavana päivänäkin. Mies huomasi miettivänsä neitoa yhä useammin ja useammin, vaikkeivät he olleet vielä edes tavanneet. (Taustalla uudistunutta taloa)

Eräänä talvisena aamuna se kuitenkin tapahtui.

Tämännäköinen tummahipiäinen neito asteli talon pihaan.

Eric oli hieman hämmentynyt salaperäisen ystävänsä ulkonäöstä, hän oli salaa mielessään kuvitellut Uman olevan punakutrinen kaunotar suoraan unelmistaan.
Pian parivaljakko kuitenkin huomasi puhelevansa kuin lapsuuden ystävät konsanaan.

Tässä Umasta vähän lähempää kuvaa pienen muodonmuutoksen jälkeen. Hän on todella sievä surumielisine silmineen.

Seuraavana päivänä Eric kutsui Uman päivälliselle. Talvi oli päässyt näköjään jo talon sisällekin sillä kumpikaan ei suostunut riisumaan talvitakkiaan aterian aikana.

Hieman pyöristyneen lompakkonsa kannustamana Eric päätti ostaa kotiinsa maalaustelineen.
"Ei se nyt ihan stereoiden veroinen ole, mutta saa kelvata tähän hätään", hän tuumi.

Uman ja Ericin suhde kehittyi hyvää vauhtia ystävyydestä johonkin syvempään. Vihjailuja vaihdettiin puolin ja toisin.

Ja pian Eric vapautui niin paljon että kiepsahti armaansa syliin. Uman ilmeestä päätellen mies ei taida olla mikään kevyin tapaus.

Illalla Eric ja Uma viettivät rauhaisaa koti-iltaa katsellen televisiota. Silloin mies päätti, että huomenna hänen oli aika kosia rakastaan!