M-A-H-TAVAA! Koneeni on virallisesti pelastettu ja korjattu ja käy kuin unelma- melkein. Mutta päästän teidät nyt lukemaan Stermanien kamalinta ja ärsyttävintä jaksoa, sillä luvassa on minua paljon piinannut yliopistoaika. Sanon jo nyt, etten enää ikinä laita simejäni yliopistoon ainakaan pitkäksi aikaa. Se on ihan hirveää. :D
Mutta torinat sikseen, olkaatte hyvät!


Tämännäköiseen pieneen yliopistoasuntoon kolme nuorukaistamme sitten ahtautuivat. Huomatkaa heti pihalle hankittu jalkapallomaali. Emmy ei ainakaan pärjäisi päivääkään ilman sitä, sen voin taata!


Seuraavaksi sisälle taloon. Tässä karu eteinen, jossa pieni lukunurkkaus sekä ruokapöytää.


Tässä ahdas keittiö, josta löytyy kaikki tarvittava.


Sitten yläkertaan! Jos alakerta oli pieni, yläkerta on sitäkin pienempi. Tässä kuvaa portaikosta, jonka yläpäästä löytyy työpöytä sekä lahjaksi saatu tietokone.


Sänkyvarustus.


Sekä viimeiseksi pieneen nurkkaan tungettu maalausteline luovia hetkiä varten.


Ensimmäinen ateria yliopistolla. "Onneksi otimme oman asunnon, emmekä muuttaneet asuntolaan. Kuinka epähygieenistä!" Emmy totesi hymyillen. Emilillä oli suurempaa tietämystä bakteerien leviämisestä asuntoloissa, mikä ei Ernestiä näyttänyt pahemmin kiinnostavan.


Yliopiston mukana tulevat myös erilaiset koulun maskotit ja cheerleaderit. Eräs heistä, Arianna Cox, sai osansa Emilin huomiosta. Pari löysi heti yhteisen sävelen ja puheenaiheen viittomankielestä.


Stermanien uusi asunto ei kuitenkaan riittänyt täyttämään rämäpäiden uteliaisuutta, joten he pakkasivat ja lähtivät tutkailemaan kampusta hieman tarkemmin!


Ernest iski silmänsä ensimmäiseen naispuoliseen oppilaaseen, jonka näki ja houkutteli hänet juttusille.


Emmy koki tärkeäksi hankkia kännykän, jolla voisi tarpeen tullen soittaa kotiin vaikkapa Brasiliasta! Se, miten Emmy uskoi joutuvansa Brasiliaan, jäi hieman epäselväksi.


Emil oli Emil. Häntä ei suuremmin kiinnostanut tontin huvitukset, vaan hän tutustui sen suureen kirjastoon ja syventyi kirjottamaan esseetä yliopiston arkkitehtuurista.


Koska miesväki jostainsyystä loisti poissaolollaan, päätti neito keskittää kaiken huomionsa vain biljardipöytään.


Ernest oli niin otettu Joanne nimisen tytön ystävällisyydestä, että rohkaistui pyytämään tätä treffeille kanssaan, mutta saikin kokea karun hylkäämisen. Ernestillä olisi vielä paljon opeteltavaa naisasioissa, ennen kuin saisi oman elämäntoiveensa, vietä 50:t ensitreffit, täytäntöön.



Aamulla Ernest rohkaistui ja kysyi neuvoa Emmyltä.
"Olisiko minun pitänyt tarjota hänelle rahaa?" Voi sinua Er...


Miksi ihmeessä kaikki postinjakajat lähentelevät ulkonäöllään ties minkälaista örkkiä? Tämä "hra Lentävät Kulmakarvat" hoiti yliopiston postinjakamisen.


Vaikka Er oli epäonnistunut totaalisesti treffipyynnössään, tuntui Joanne kuitenkin pitävän Ernestistä ystävänä. Hän piipahtikin vähintään kerran päivässä vierailulla.


Mitä opiskeluun tulee, Emmy oli löytänyt oman tapansa, jotta pääsisi kursseistaan läpi. Tämä irokeesi-professori oli lumoutunut Emmyn ulkomuodosta ja ennenkaikkea tuosta silkkisestä pyjamasta.


Naispuolisia Professoreja eivät silkkipyjamat vakuuttaneet, joten Emmy käytti paljon aikaa juoruilemalla heidän kanssaan puhelimessa. Ja arvosanat senkun kohoavat!


Joku toinenkin sai osansa puheluista- nimittäin Ernest. Uma oli päättänyt pitää huolta nuorimmaisestaan ja soitti tälle vähintään kerran päivässä varmistaakseen, että tällä oli kaikki kunnossa.


Emil halusi päästä kurssit kunnialla läpi, joten hän vietti monia unettomia öitä kirjoittaen esseitä taiko lopputyötään.


Lopulta myös Ernestin oli otettava itseään niskasta kiinni. Hän oli viettänyt suurimman osan ajastaan Joannen kanssa taiko puhelimessa äitinsä kanssa ja joutui nyt kuromaan välimatkaa muihin opiskelijoihin umpeen.


Cheerleaderit eivät olleet ainoat, jotka hakeutuivat Emilin seuraan. Myös laamat (tai lehmät) piipahtivat tervehtimässä ystäväänsä. Tätä menoa Emilillä olisi oikea örkki-ystävä-armeija.


Ernest oli alkanut tuntea olonsa hiukan yksinäiseksi, joten päätti ottaa yhteyttä ennustaja-eukkoon, joka voisi hankkia hänelle sokkotreffiseuraa. Juu ja tuo on se eukko, pelissäni on jotain vialla ja pahasti. :D


Koska Stermanien kassa ei ollut parhaimmassa tuohessaan, pystyi Ernest käyttämään vain 48 simeleonia maksamiseen ja sai tämän sievän palonaisen seuralaisekseen.


Naisella ei kuitenkaan näyttänyt olevan minkäänlaisia haluja olla missään tekemisissä Ernestin kanssa, joten mies tyytyi vain hyvästelemään tämän.


Viimein oli ensimmäisen vuoden loppukokeen aika! Porukan keskiarvo oli puhdas 5, vaikka opiskelussa olisikin ollut aiemmin pieniä ongelmia. "Olen varma, että Emmy katsoi minulta muutaman vastauksen kokeessa", Emil juorusi venjensä kanssa, mutta Emmy tyytyi vain ignoraamaan kaksikon täysin.


Ernestin toiveissa oli jo pitkään kiikkunut pääaineen valinta ja pienen pohdinnan jälkeen, päätti poika alkaa opiskella valtio-oppia.


Nyt, kun loppukoe oli ohi, Emilillä oli enemmän aikaa Ariannalle ja muille ystävilleen.


Tämän parivaljakon välillä tosin oli muutakin, kuin ystävyyttä. He vaihtoivat ensisuudelmansa WC:n vaaleassa tunnelmassa.


Ernest oli jo epätoivoinen. Hänen olisi löydettävä itselleen tyttö- ja pian!


Hän oli kuullut, että boheemi taiteilija- luonne lumosi tytön kuin tytön. Tämän vuoksi hän suuntasikin Kampuksen kahvilaan. Kirjoja, kahvia ja tupakkaa!


Angie St. Julien- niminen tumma kaunotar seisoi kahvitiskin takana valmiina lumoutumaan.


Siihen ei kuitenkaan ikinä tullut tarvetta, sillä minulla ja Ernestillä näkyy olevan hieman erilainen naissilmä. Angie oli miehen mielestä viimeinen henkilö, jonka hän haluaisi lumota!


Koska tontin muutkaan tytöt eivät meilyttäneet tämän nirsoilijan silmää, päätti hän tilata taksin todelliseen menomestaan, nimittäin Yökerho Arkkuun.


Tietenkään herra Hurmuri ei ollut ottanut huomioon kirkasta päivänvaloa. Kuka hullu nyt yökerhoon menisi päiväsaikaan!?


Ensimmäinen hameväen edustaja, jonka Ernest bongasi oli, kukasmuukaan, kuin hänen äitinsä! Hän ei ehtinyt kuitenkaan tervehtiä Umaa, sillä hän näki jotain kiinnostavampaa.


Ja paljon parempaa. Tämän ällöttävästi pukeutuneen naisen piirteet kuitenkin lumosivat Ernestin niin täysin, ettei hän huomannut edes sitä seikkaa, ettei naisella ollut kenkiä jaloissaan.


Er laittoi kaiken lumousvoimansa peliin ja jututti tätä Diane Phillipsiksi esittäytynyttä neitokaista.


Naisessa oli juhlijan luonnetta, sillä heti ensimmäiseksi hän johdatti Ernestin tanssilattialle.


Kukaan yökerhossa ei voinut olla huomaamatta kipinöintiä parin välillä. Milloin hurmattiin, milloin tanssittiin, mutta kummallakin näkyi olevan mukavaa. Diane kuitenkin ilmoitti joutuvansa pian lähtemään ja antoi puhelinnumeronsa siltävaralta, että Er tahtoisi joskus hänelle soittaa. Ja Ernesthän halusi!


"Kuule äiti, minusta tuntuu, että olen löytänyt tulevan vaimoni. Malja sinulle sekä minulle, Stermanien perijälle!"


Ernest ei pystynyt lähtemään vielä kotiin, vaan kieppui tuntikausia hauskassa kieputtimessa ajatellen ketä muutakaan, kuin Dianea.


Hmm.. Pelissäni taitaa todellakin olla jotain vikana, sillä tämä rouva tässä on pelin luoma Kreivitär. Öööh?


Elämä talossa sujui samaan tapaan, kuin ennenkin. Emmyä oli alkanut ahdistaa yliopistolla asuminen, jota hän yritti purkaa footbagia potkimalla.


Ariannan ja Emilin välillä kipinöi. Parin saattoi löytää milloin mistäkin toisissaan kiinni.


Myös Emmy oli päättänyt alkaa ottaa järeämmät aseet käyttöön. Enää pelkkä pyjamassa oven avaaminen ei riittänyt hänelle, hän tarvitsi jännitystä. Jotain sellaista, mitä hän oli tuntenut Renauldin kanssa.


Myös Emil päätti lopulta valita pääaineensa. Hänen valintansa oli biologia, mutta hänen ajatuksensa tuntuivat olevan aivan toisaalla.


Emmy oli normaaliintapaansa valmistamassa aamiaista veljilleen, kun hän kuuli takaataan tutun äänen.


"Mitä, oletko se sinä..."


"...Renauld!"
Renauldkin oli kasvanut aikuiseksi Emmyn ollessa yliopistolla.


Kuten arvata saattaa, vanha liekki roihahti uudelleen ja pari kihlautui heti ensinäkemältä. Kuten Emmy oli jo aiemmin todennut, yliopistoelämä ei sopinut hänelle, opiskelusta oli liikaa vaivaa.


Emmy päättikin lähteä Renauldin kanssa takaisin Sedonaan perustamaan perhettä. Tai ehkei perustamaan perhettä, mutta asumaan sinne kuitenkin. Emmy ei romantiikkatavoitteisena lämmennyt ajatukselle suuresta lapsi laumasta.


Emil oli huolissaan äitinsä suhtautumisesta Emmyn lähtöön. Uman elämäntoiveena oli kolmen lapsen valmistuminen yliopistosta, mistä tuli nyt mahdotonta Emmyn lähdön jälkeen. Emil vuodatti tunteitaan ruokapöydässä Ariannalleen.


...joka keksi mukavaa puuhaa, joka sain Emilin ajatukset aivan toisaalle. :D


Ernest rohkaistui isoveljensä käytöksestä ja kutsui ihanan Dianen kylään.


Kuten varmasti jokainen meistä onkin jo todonnut: Diane tarvitsi uudistusta. Ernest lupasi tehdä neidolle pienen muodonmuutoksen.


Ennestään kaunistunut Diane oli niin otettu teosta, että haastoi Ernestin shakkipeliin. (Ja logiikka oli...?)


Shakilla oli kuitenkin vaikutuksensa sillä pelin jälkeen pariskunta vaihtoi ensisuudelmansa.


Illalla veljet juttelivat tilanteestaan pitkään ja hartaasti. Ainoa asia, joka oli pidättänyt heitä yliopistossa oli ollut Uman toive heidän valmistumisestaan. Nyt, kun toive ei voisi ikinä toteutua, voisivat pojatkin lähteä takaisin kotiin.


Emil soitti heille taksikyydin takaisin Sedonaan, jonne Emil rakennuttaisi oman talonsa. Ernest palaisi perijänä Ericin sekä Uman luokse.


"Hyvästi yliopisto, toivottavasti emme ikinä enää tapaa."
-- sitä minäkin toivon, totisesti.

Kommentit ovat aina tervettulleita! Jos olet lukenut tänne saakka, olisi mukavaa saada jokin vinkki siitä. :)